Tavoitellaan taivaita!
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Nollittelua ja rallattelua!
Maneesikisat ei kuulu mun lemppareihin. Varsinkaan tähän aikaan vuodesta. Lauantai aamuna kuitenkin Zeron kanssa lähdettiin Ylistaron Mäki-Pohtoon kisaamaan. Harmitti että jäi kumpparit kotiin. Sukat ja kengät kastui heti kättelyssä. Ahdasta oli ja muutenkin hermostutti. Ja vali vali! Olo tosiaan oli jo aamusta alkaen se että onko pakko lähteä, ei tästä tuu yhtikäs mitään. No mennään kokeilemaan.
Ensimmäisellä radalla olo oli mahtava, eikä mun hermostuneisuus näkynyt koirassa tippakaan. Meidän meno oli pitkästä aikaa rentoa ilman yhden yhtäkään ylimääräistä pyörähdystä tai muuta. Harmillisesti okserin rima tuli alas, muuten mentiin puhtaasti! Tässä vaiheessa mieli kirkastui, me osataan sittenkin jotain!! Olin niin onnellinen jo tuosta 5 tuloksesta että ajattelin ettei mitään väliä kuinka seuraavalla radalla käy. Seuraavalla radalla kävi hyvin, täysin yli odotusten! Nolliteltiin maaliin ihan loistavalla radalla ja meininki oli jopa edellistä rataa parempi. Zeroa oli niin mahtava viedä, vieminen tuntui jotenkin rutiininomaiselta, ihan kuin oltaisiin älyttömästikkin kisattu! Lopulta Zero sijoittui toiseksi ja saatiin agility serti plakkariin, ehkä se AVA jossain kaukaisuudessa meitä odottelee! Kotikisoissa on aina kiva tehdä hyviä tuloksia kun on kannustusjoukot paikalla!
Sunnuntain kisoissa Zeron kanssa sitten otsikon mukaisesti rallateltiin. Ensimmäinen rata keskeytettiin siinä vaiheessa kun koira ei enää löytänyt ohjaajaa eikä ohjaaja koiraa. Toiselle radalle vähän tsempattiin ja tehtiin hyvä hylkäys. Muuten mentiin se rata puhtaasti mutta Zero valitsi vierekkäin olevasta A:sta ja putkesta tietysti väärän eli A:n. Tai ehkä ei ollut kyse niinkään koiran valinnasta vaan mun ohjauksesta! Rallattelu sai jatkoa ykkösissö kun Kidi pääsi estradille. Ensimmäinen rata keskeytyi lähinnä samasta syystä kuin Zerpankin kanssa. Oltiin täysin tai olin täysin hukassa. Kaikki sai alkunsa jälleen lähdöstä. Mä en vaan saa sitä pysymään siellä. Päätin jo seuraava rata on se viimeinen rata, mutta....Otettiin lentävä lähtö ja Kidi teki niin upean radan että huh! Ei tippunut riman rimaa ja tulokseksi lopulta 5, kun puomin alastulo loikattiin komeasti alas. Harmittihan se pikkuisen mutta päällimäiseksi jäi tosi hyvä fiilis eka radan fiaskon jälkeen. Vaadin kyllä hidastuskuvaa mutta ehkä se on vaan helpompi opetella ne kontaktit kuin joka kisan jälkeen tuijottaa videolta ottiko vai eikö;) tässä tapauksessa ei edes video ollut meidän puolella. Mutta päästiin jopa palkinnoille, sijalle 2! Kaiken kaikkiaan oli todella mukava viikonloppu alun asennevammasta huolimatta. On nuo helkkarinbelggarit vaan aika päteviä<3
Ensimmäisellä radalla olo oli mahtava, eikä mun hermostuneisuus näkynyt koirassa tippakaan. Meidän meno oli pitkästä aikaa rentoa ilman yhden yhtäkään ylimääräistä pyörähdystä tai muuta. Harmillisesti okserin rima tuli alas, muuten mentiin puhtaasti! Tässä vaiheessa mieli kirkastui, me osataan sittenkin jotain!! Olin niin onnellinen jo tuosta 5 tuloksesta että ajattelin ettei mitään väliä kuinka seuraavalla radalla käy. Seuraavalla radalla kävi hyvin, täysin yli odotusten! Nolliteltiin maaliin ihan loistavalla radalla ja meininki oli jopa edellistä rataa parempi. Zeroa oli niin mahtava viedä, vieminen tuntui jotenkin rutiininomaiselta, ihan kuin oltaisiin älyttömästikkin kisattu! Lopulta Zero sijoittui toiseksi ja saatiin agility serti plakkariin, ehkä se AVA jossain kaukaisuudessa meitä odottelee! Kotikisoissa on aina kiva tehdä hyviä tuloksia kun on kannustusjoukot paikalla!
Sunnuntain kisoissa Zeron kanssa sitten otsikon mukaisesti rallateltiin. Ensimmäinen rata keskeytettiin siinä vaiheessa kun koira ei enää löytänyt ohjaajaa eikä ohjaaja koiraa. Toiselle radalle vähän tsempattiin ja tehtiin hyvä hylkäys. Muuten mentiin se rata puhtaasti mutta Zero valitsi vierekkäin olevasta A:sta ja putkesta tietysti väärän eli A:n. Tai ehkä ei ollut kyse niinkään koiran valinnasta vaan mun ohjauksesta! Rallattelu sai jatkoa ykkösissö kun Kidi pääsi estradille. Ensimmäinen rata keskeytyi lähinnä samasta syystä kuin Zerpankin kanssa. Oltiin täysin tai olin täysin hukassa. Kaikki sai alkunsa jälleen lähdöstä. Mä en vaan saa sitä pysymään siellä. Päätin jo seuraava rata on se viimeinen rata, mutta....Otettiin lentävä lähtö ja Kidi teki niin upean radan että huh! Ei tippunut riman rimaa ja tulokseksi lopulta 5, kun puomin alastulo loikattiin komeasti alas. Harmittihan se pikkuisen mutta päällimäiseksi jäi tosi hyvä fiilis eka radan fiaskon jälkeen. Vaadin kyllä hidastuskuvaa mutta ehkä se on vaan helpompi opetella ne kontaktit kuin joka kisan jälkeen tuijottaa videolta ottiko vai eikö;) tässä tapauksessa ei edes video ollut meidän puolella. Mutta päästiin jopa palkinnoille, sijalle 2! Kaiken kaikkiaan oli todella mukava viikonloppu alun asennevammasta huolimatta. On nuo helkkarinbelggarit vaan aika päteviä<3
tiistai 21. helmikuuta 2012
Taitava ''pikku'' liitäjä!
Agility esikoululainen Devil on aikasta pätevä! Käytiin tänään hallilla treenaamassa käännöksiä, takanaleikkausta, kontakteja ja ihan etenemistäkin. Sanoisinko että poikanen on vallan näppärä! Vauvahan se vielä on, mutta keskittyminen on parantunut ihan hirveästi. Jotenkin tänään mä vasta tajusin miten ihana koira Devil oikeasti onkaan! Se on niin mukavan rauhallinen JA SE ON HILJAA, mutta ei epäilystäkään eikö se esteillä syty;) mitä nyt ollaan muutaman esteen pätkiä tehty! Se on ihan huippu, ''pieni'' agiliitäjä;) Rimat saa kyllä huoletta pysyä vielä matalalla, annetaan pojan rauhassa kasvaa, honkkelin vikaa kun näyttäis olevan...! Kuvassa Devil pohjoisessa.
Sitten se toinen liitäjä, Zero! Oltiin viikonloppuna Jyväskylässä kahden startin kisoissa. Tuloksina molemmilta radoilta ihan ansaitut hylyt. Hmm onko se totta että munki pitää todella tehdä siellä radalla jotain? Oli taas semmosia hetkiä että olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Ja nyt mä päätin että mä alan ohjata Zeroa!! Ihan oikeasti. Käytiin tekemässä näiden kisojen pohjalta treeniä hallilla ja tästä lähtien otetaan se hylky mieluummin siitä että käännän koiraa liian aikaisin kuin että en käännä ollenkaan. NIH! Zero on niin mahti kunhan se pääsisi vielä oikeuksiinsa mun ohjaksissa.
Sitten se toinen liitäjä, Zero! Oltiin viikonloppuna Jyväskylässä kahden startin kisoissa. Tuloksina molemmilta radoilta ihan ansaitut hylyt. Hmm onko se totta että munki pitää todella tehdä siellä radalla jotain? Oli taas semmosia hetkiä että olisi tehnyt mieli hakata päätä seinään. Ja nyt mä päätin että mä alan ohjata Zeroa!! Ihan oikeasti. Käytiin tekemässä näiden kisojen pohjalta treeniä hallilla ja tästä lähtien otetaan se hylky mieluummin siitä että käännän koiraa liian aikaisin kuin että en käännä ollenkaan. NIH! Zero on niin mahti kunhan se pääsisi vielä oikeuksiinsa mun ohjaksissa.
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Kajaania ja treenilöitä!
Kajaanissa tuli pyörähdettyä tammikuun 14.-15. päivä. Kajaanin ''aina yhtä ihanassa'' pallohallissa oli yksi vaatimaton agilitystartti joka luokalle, jotka me onnistuttiin nekin sössimään. Zeron rata oli suht kaoottinen. Hylkäys tuli heti viidennen esteen jälkeen kun koira singahti edessä houkuttelevaan putkeen. Mullahan ei tietenkään ollut siihen osaa eikä arpaa;) No ei siinä mitään, hylkäys tuli ja that's it, mutta kun päästiin puomille....Niin eipäs päästykään. Zero loikkasi kaksi kertaa kesken puomin pois ja kolmaskin kerta oli siinä ja siinä että päästiin loppuun asti. EN vaan voi käsittää mikä sen tuli. Mitään ei ole puomilla meille koskaan sattunut ja nyt tapahtuneen jälkeenkään ei puomin kanssa ole ollut mitään ongelmia...Vähän sapetti kun päästiin maaliin! Kidi koirakin pääsi kisaamaan ja suoritus oli hieman parempi kuin Zeron kanssa. Tulosta ei tietenkään tehty, mutta nolla oli aivan liian lähellä!!!! Rimat pysyi kuin tatit paikoillaan ja kontaktit oli ihan huisit! Mutta kepeillähän me sitten takuttiin, pitäähän sitä nyt jossain. Vähän enemmän sapetti kun päästiin maaliin! Pöh! Ainiin Kidi ei varastanut lähdöstä. Mutta kyllä sen kanssa tehtiinkin töitä ennen rataa.
Seuraavan päivän näyttelyissä meni mahtavasti! Ensimmäinen tavoite saavutettu. Zero nappasi Kajaanin KV:sta tulokset avo eri1 sa pu1 cacib vsp -> C.I.E! Jipii! Ja aivan super mainion asiasta tekee se että tuomarina oli arvostettu erikoistuomari Gert Christensen! Äly huippua!!! Valioanomus lähetetty kennelliitoon, katsotaan kuinka pikaisesti siellä reagoidaan asiaan. Olisi ihan kiva saada Zero mahdollisimman pian valioluokkaan näytille.
Viime viikonloppuna meidän seuraamme tuli vieraileva kouluttaja Päivi Sarkkinen. Päivin radat olivat tosi kivoja, haastavia mutta kuitenkin loogisella ohjauksella niissä saattoi onnistuakkin;) Zeron kanssa me saatiin neuvoja mitä tehdä Zeron isoille kaarroksille. Helpottavaa oli huomata ja kuulla se että se ei AINA johdu minun ohjauksestani vaan Zero ihan tosissaan ei osaa/ei ole opetettu;) kokoamaan itseään ennen hyppyä. Tästä asiasta saatiinkin noottia ja nyt ihan tosissaan yritän tehdä asialle jotain. Niimpä niin. Kurssi oli kuitenkin kaiken kaikkiaan antoisa ja taas tiedetään mihin pitäisi treeneissä panostaa!
Seuraavan päivän näyttelyissä meni mahtavasti! Ensimmäinen tavoite saavutettu. Zero nappasi Kajaanin KV:sta tulokset avo eri1 sa pu1 cacib vsp -> C.I.E! Jipii! Ja aivan super mainion asiasta tekee se että tuomarina oli arvostettu erikoistuomari Gert Christensen! Äly huippua!!! Valioanomus lähetetty kennelliitoon, katsotaan kuinka pikaisesti siellä reagoidaan asiaan. Olisi ihan kiva saada Zero mahdollisimman pian valioluokkaan näytille.
Viime viikonloppuna meidän seuraamme tuli vieraileva kouluttaja Päivi Sarkkinen. Päivin radat olivat tosi kivoja, haastavia mutta kuitenkin loogisella ohjauksella niissä saattoi onnistuakkin;) Zeron kanssa me saatiin neuvoja mitä tehdä Zeron isoille kaarroksille. Helpottavaa oli huomata ja kuulla se että se ei AINA johdu minun ohjauksestani vaan Zero ihan tosissaan ei osaa/ei ole opetettu;) kokoamaan itseään ennen hyppyä. Tästä asiasta saatiinkin noottia ja nyt ihan tosissaan yritän tehdä asialle jotain. Niimpä niin. Kurssi oli kuitenkin kaiken kaikkiaan antoisa ja taas tiedetään mihin pitäisi treeneissä panostaa!
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Tavoitteet vuodelle 2012!
Yhteinen tavoite jokaisen koiran kanssa on tietysti pysyä terveenä ja välttää kaikki mahdolliset tapaturmat! Alempana kuitenkin eriteltynä yksilöllisiä tavoitteita jokaisen kanssa!
Devil saa rauhassa kasvaa täysiin mittoihinsa ja agilityä tehdään siis hiljakseltaan! Tavoite olisi kuitenkin loppukesällä tai viimeistään syksyllä startata epävirallisissa agilitykisoissa. Ehkä jossain vaiheessa vuotta päästään ohjatulle kurssillekkin itsenäisen harjoittelun lisäksi! Haluan kuitenkin ensin itse opettaa kaikki esteet ja perusteet ennen kurssille menoa. Ehkä tämän voisi tiivistää niin että Devilistä olisi tavoite tehdä mukiin menevä agilitykoira!;)
Zeron kanssa totutellaan 3-luokan ratoihin ja yritän itse päästä siitä ajatuksesta pois ettei me pärjätä kolmosten radoille! Mennään kisoihin rennolla meiningällä tekemään onnistumisia ja hyviä suorituksia! Kun olemme voittaneet itsemme voimme vasta ajatella muita voittoja.. Ennen kaikkea kilapailemme siis itseämme vastaan! Kun nämä on kohdallaan voi alkaa ajatella tuloksia. Olisihan se hienoa jos saisi ne sm-nollat kasaan, ja pääsisi yksilöihinkin kisaamaan, tietysti sitäkin yritetään. SM-joukkueeseen toivottavasti pääsemme mukaan! Tänä vuonna saamme ensimmäistä kertaa kisata belgien rotumestaruudesta joten sinne sitten, jos ei muuten niin ainakin kokemusta hakemaan. Näyttelypuolelta Zerolle on tavoite hankkia titteli Kansainvälinen näyttelyvalio eli lyhennetysti C.I.E. Yhtä CACIBia vaille on kyseinen titteli ja sen myötähän Zero pääsisi valioluokkaan misseilemään.
Kidin kanssa jäi viime vuonna näyttelyt kokonaan väliin joten tänä vuonna olisi tarkoitus käydä pari kertaa kehässä pyörähtämässä. Agilityssä treenataan mm. lähtöjä, ja keksitään mikä olisi paras keino välttää varastaminen. Koitetaan kilpailla ahkerammin kuin viimevuonna ja yritetään saada palaset loksahtamaan paikoilleen. Luokkanousuthan olis ihan huippukivoja juttuja, mutta ainakin tällähetkellä edes ajatus tuntuu todella utopistiselta. Kidin kanssa me mennään kisa kerrallaan ja tuloksia tulee sitten sitä mukaa!
Roki saa olla kotona vahtikoirana ja pitää nuo lapset aisoissa. Näyttelyitä Rokin kanssa toki kierretään ja myös sille olisi aika lähellä saada C.I.B tunnus. Niin ja tietenkin se viimeinen SERTi kyllä haetaan jostain! Etenkin Rokille toivon tervettä vuotta nyt kun ikääkin on alkanut tulla, jolloin se sairastumisen riski luonnollisesti kasvaa!
Devil saa rauhassa kasvaa täysiin mittoihinsa ja agilityä tehdään siis hiljakseltaan! Tavoite olisi kuitenkin loppukesällä tai viimeistään syksyllä startata epävirallisissa agilitykisoissa. Ehkä jossain vaiheessa vuotta päästään ohjatulle kurssillekkin itsenäisen harjoittelun lisäksi! Haluan kuitenkin ensin itse opettaa kaikki esteet ja perusteet ennen kurssille menoa. Ehkä tämän voisi tiivistää niin että Devilistä olisi tavoite tehdä mukiin menevä agilitykoira!;)
Zeron kanssa totutellaan 3-luokan ratoihin ja yritän itse päästä siitä ajatuksesta pois ettei me pärjätä kolmosten radoille! Mennään kisoihin rennolla meiningällä tekemään onnistumisia ja hyviä suorituksia! Kun olemme voittaneet itsemme voimme vasta ajatella muita voittoja.. Ennen kaikkea kilapailemme siis itseämme vastaan! Kun nämä on kohdallaan voi alkaa ajatella tuloksia. Olisihan se hienoa jos saisi ne sm-nollat kasaan, ja pääsisi yksilöihinkin kisaamaan, tietysti sitäkin yritetään. SM-joukkueeseen toivottavasti pääsemme mukaan! Tänä vuonna saamme ensimmäistä kertaa kisata belgien rotumestaruudesta joten sinne sitten, jos ei muuten niin ainakin kokemusta hakemaan. Näyttelypuolelta Zerolle on tavoite hankkia titteli Kansainvälinen näyttelyvalio eli lyhennetysti C.I.E. Yhtä CACIBia vaille on kyseinen titteli ja sen myötähän Zero pääsisi valioluokkaan misseilemään.
Kidin kanssa jäi viime vuonna näyttelyt kokonaan väliin joten tänä vuonna olisi tarkoitus käydä pari kertaa kehässä pyörähtämässä. Agilityssä treenataan mm. lähtöjä, ja keksitään mikä olisi paras keino välttää varastaminen. Koitetaan kilpailla ahkerammin kuin viimevuonna ja yritetään saada palaset loksahtamaan paikoilleen. Luokkanousuthan olis ihan huippukivoja juttuja, mutta ainakin tällähetkellä edes ajatus tuntuu todella utopistiselta. Kidin kanssa me mennään kisa kerrallaan ja tuloksia tulee sitten sitä mukaa!
Roki saa olla kotona vahtikoirana ja pitää nuo lapset aisoissa. Näyttelyitä Rokin kanssa toki kierretään ja myös sille olisi aika lähellä saada C.I.B tunnus. Niin ja tietenkin se viimeinen SERTi kyllä haetaan jostain! Etenkin Rokille toivon tervettä vuotta nyt kun ikääkin on alkanut tulla, jolloin se sairastumisen riski luonnollisesti kasvaa!
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Vuoden 2011 muistelua!
Ensinnäinki hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012!! Me olemme kaikki, koirat mukaan lukien saaneet olla terveinä ja se on ainakin minulle ihan ykkös juttu! Meille Zeron kanssa vuosi 2011 oli menestyksekäs ja tähän astisen ''agilityurani'' niin sanottu huippu vuosi! Uskaltaako sitä toivoa yhtä menestyksekästä tätä vuotta, en tiedä... Muutenkin vuosi oli tapahtuma rikas ja hyvin koira painoitteinen!
En olisi uskonut, kun vuosi sitten(6.1.2011) Zeron kanssa startattiin Porissa virallisissa agilitykisoissa, että nyt oltaisiin jo 3-luokassa! Mutta kappas siellä sitä ollaan. Ehkäpä uskonpuute kohdistui enemmän itseeni, ei niinkään koiraan. Porissa paukutettiin eka nolla, sijoituksella 3. No toinen nolla tuli heti seuraavissa kisoissa Seinäjoella(5.3.2011) ja tämä oli sitten voittonolla! Sitten ne kolmannet ykkösluokan kisat Kokkolassa ja heti ensimmäiseltä radalta voittonolla ja siirto kakkosluokkaan! Vihdoin oli olo että olin saanut jotain aikaan! Kidin kanssa kun ryvetään edelleen ja varmaan ikuisesti ykkösluokassa. Kakkosluokka lähti meillä todella nihkeästi käyntiin, eikä saatu aikaan kuin hylkäyksiä, hylkäyksiä ja hylkäyksiä. Koettiin siinä ehkä sellainen hetken suvantovaihe, motivaatio oli tiessään ja kisaaminen oli minulle pakkopullaa. Jostain kuitenkin saatiin uutta puhtia ja ei siihen sitten tarvittu kuin kolmet kisat kun räpellettiin voittonollat ja noustiin kolmosluokkaan! Voi sitä epätodellista fiilistä! Koirattomasta tämä kuulostaa varmaan aivan yhdentekevältä, mutta se fiilis oli aivan huippu! Nyt kolmosluokassa on takana kolmet kilpailut ja tällä hetkellä tuntuu ettei me ihan toivottomia olla! Ei Zero ainakaan! On hauska katsoa videoita ensimmäisistä kisoistamme ja todeta että olemme molemmat edistyneet!
Näyttelytuloksia voi katsoi kotisivuilta! Sanon kuitenkin sen verran että niidenkin osalta olemme tyytyväisiä! Rokin viimeinen serti meni ainoastaan liian monta kertaa nenän edestä, no jahti jatkuu taas tänä vuonna!
Vuosi 2011 kasvatti myös koira määräämme.. Noin viikon varoitusajalla, perheeseemme saapui pieni luovutusikäinen tervu uros naapurimaastamme Ruotsista! Viralliselta nimeltään Himbi's Fray sai kutsumanimekseen Devil. Nimi on enne, voisi sanoa. Devil on ollut hyvin temperamenttinen alusta asti, mutta se on silti lempeä ja ihmisläheinen koira. Muut koiramme ottivat sen hyvin vastaan. Zero liiankin hyvin, nyt se raukkaparka on aivan Devilin leikkikalu. Devilin kanssa on käyty näyttelyissä jonkin verran ja parhaat tulokset on tähän mennessä saavutettu pentunäyttelyissä joissa Devil valittiin ryhmän parhaaksi koiraksi ja ryhmän toiseksi parhaaksi koiraksi! Agilityä Devilin kanssa on aloiteltu hiljakseltaan, mutta se on todella nopea oppimaan. En tiedä mistä nämä innokkaat koirat aina löytävät luokseni, mutta hyvä niin! Pienestä koirasta on kasvanut iso ja muut koiramme ovat kyllä jääneet jo jälkeen kasvussa, ja kasvaminen kyllä jatkuu edelleen. 15.1.2012 on Devilin 1-vuotis synttärit, oi että!
Ja eipäs unohdeta että meidän Rokista tuli kahdeksan lapsen isä! Roki astui tervueren narttu Pyrytuulen Wiimatuulen. Kahdeksasta pennusta tyttöjä syntyi kaksi ja uroksia sitten loput kuusi! Toivotaan että treffataan lapsosia jossain vaiheessa vuotta. Voidaan sitten ehkä kuvitella miltä Roki kenties nuorempana näytti!
Vuonna 2011 olen saanut tutustua mielettömän mukaviin ihmisiin, enkä kyllä vaihtaisi niitä hetkiä mihinkään muuhun. On saanut nauraa ja itkeä, mutta pääasiassa onneksi nauraa! Uusien tuttavuuksien lisäksi olen myös onnellinen vanhoista ystävistä, joihin yhteys on säilynyt ja joiden kanssa olen myös saanut tehdä unohtumattomia juttuja! Kiitos kaikille vuodesta 2011 ja vielä kerran, hyvää uutta vuotta 2012!!!
Ja ihan vielä tiedoksi että nyt oikeasti tsemppaan tämän blogin kanssa, ja uuden vuoden myötä tämä tulee päivittymään huomattavasti useammin ;)!
En olisi uskonut, kun vuosi sitten(6.1.2011) Zeron kanssa startattiin Porissa virallisissa agilitykisoissa, että nyt oltaisiin jo 3-luokassa! Mutta kappas siellä sitä ollaan. Ehkäpä uskonpuute kohdistui enemmän itseeni, ei niinkään koiraan. Porissa paukutettiin eka nolla, sijoituksella 3. No toinen nolla tuli heti seuraavissa kisoissa Seinäjoella(5.3.2011) ja tämä oli sitten voittonolla! Sitten ne kolmannet ykkösluokan kisat Kokkolassa ja heti ensimmäiseltä radalta voittonolla ja siirto kakkosluokkaan! Vihdoin oli olo että olin saanut jotain aikaan! Kidin kanssa kun ryvetään edelleen ja varmaan ikuisesti ykkösluokassa. Kakkosluokka lähti meillä todella nihkeästi käyntiin, eikä saatu aikaan kuin hylkäyksiä, hylkäyksiä ja hylkäyksiä. Koettiin siinä ehkä sellainen hetken suvantovaihe, motivaatio oli tiessään ja kisaaminen oli minulle pakkopullaa. Jostain kuitenkin saatiin uutta puhtia ja ei siihen sitten tarvittu kuin kolmet kisat kun räpellettiin voittonollat ja noustiin kolmosluokkaan! Voi sitä epätodellista fiilistä! Koirattomasta tämä kuulostaa varmaan aivan yhdentekevältä, mutta se fiilis oli aivan huippu! Nyt kolmosluokassa on takana kolmet kilpailut ja tällä hetkellä tuntuu ettei me ihan toivottomia olla! Ei Zero ainakaan! On hauska katsoa videoita ensimmäisistä kisoistamme ja todeta että olemme molemmat edistyneet!
Näyttelytuloksia voi katsoi kotisivuilta! Sanon kuitenkin sen verran että niidenkin osalta olemme tyytyväisiä! Rokin viimeinen serti meni ainoastaan liian monta kertaa nenän edestä, no jahti jatkuu taas tänä vuonna!
Vuosi 2011 kasvatti myös koira määräämme.. Noin viikon varoitusajalla, perheeseemme saapui pieni luovutusikäinen tervu uros naapurimaastamme Ruotsista! Viralliselta nimeltään Himbi's Fray sai kutsumanimekseen Devil. Nimi on enne, voisi sanoa. Devil on ollut hyvin temperamenttinen alusta asti, mutta se on silti lempeä ja ihmisläheinen koira. Muut koiramme ottivat sen hyvin vastaan. Zero liiankin hyvin, nyt se raukkaparka on aivan Devilin leikkikalu. Devilin kanssa on käyty näyttelyissä jonkin verran ja parhaat tulokset on tähän mennessä saavutettu pentunäyttelyissä joissa Devil valittiin ryhmän parhaaksi koiraksi ja ryhmän toiseksi parhaaksi koiraksi! Agilityä Devilin kanssa on aloiteltu hiljakseltaan, mutta se on todella nopea oppimaan. En tiedä mistä nämä innokkaat koirat aina löytävät luokseni, mutta hyvä niin! Pienestä koirasta on kasvanut iso ja muut koiramme ovat kyllä jääneet jo jälkeen kasvussa, ja kasvaminen kyllä jatkuu edelleen. 15.1.2012 on Devilin 1-vuotis synttärit, oi että!
Ja eipäs unohdeta että meidän Rokista tuli kahdeksan lapsen isä! Roki astui tervueren narttu Pyrytuulen Wiimatuulen. Kahdeksasta pennusta tyttöjä syntyi kaksi ja uroksia sitten loput kuusi! Toivotaan että treffataan lapsosia jossain vaiheessa vuotta. Voidaan sitten ehkä kuvitella miltä Roki kenties nuorempana näytti!
Vuonna 2011 olen saanut tutustua mielettömän mukaviin ihmisiin, enkä kyllä vaihtaisi niitä hetkiä mihinkään muuhun. On saanut nauraa ja itkeä, mutta pääasiassa onneksi nauraa! Uusien tuttavuuksien lisäksi olen myös onnellinen vanhoista ystävistä, joihin yhteys on säilynyt ja joiden kanssa olen myös saanut tehdä unohtumattomia juttuja! Kiitos kaikille vuodesta 2011 ja vielä kerran, hyvää uutta vuotta 2012!!!
Ja ihan vielä tiedoksi että nyt oikeasti tsemppaan tämän blogin kanssa, ja uuden vuoden myötä tämä tulee päivittymään huomattavasti useammin ;)!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)