Odottavan aika on pitkä!

Nollittelua ja rallattelua!

Maneesikisat ei kuulu mun lemppareihin. Varsinkaan tähän aikaan vuodesta. Lauantai aamuna kuitenkin Zeron kanssa lähdettiin Ylistaron Mäki-Pohtoon kisaamaan. Harmitti että jäi kumpparit kotiin. Sukat ja kengät kastui heti kättelyssä. Ahdasta oli ja muutenkin hermostutti. Ja vali vali! Olo tosiaan oli jo aamusta alkaen se että onko pakko lähteä, ei tästä tuu yhtikäs mitään. No mennään kokeilemaan.

Ensimmäisellä radalla olo oli mahtava, eikä mun hermostuneisuus näkynyt koirassa tippakaan. Meidän meno oli pitkästä aikaa rentoa ilman yhden yhtäkään ylimääräistä pyörähdystä tai muuta. Harmillisesti okserin rima tuli alas, muuten mentiin puhtaasti! Tässä vaiheessa mieli kirkastui, me osataan sittenkin jotain!! Olin niin onnellinen jo tuosta 5 tuloksesta että ajattelin ettei mitään väliä kuinka seuraavalla radalla käy. Seuraavalla radalla kävi hyvin, täysin yli odotusten! Nolliteltiin maaliin ihan loistavalla radalla ja meininki oli jopa edellistä rataa parempi. Zeroa oli niin mahtava viedä, vieminen tuntui jotenkin rutiininomaiselta, ihan kuin oltaisiin älyttömästikkin kisattu! Lopulta Zero sijoittui toiseksi ja saatiin agility serti plakkariin, ehkä se AVA jossain kaukaisuudessa meitä odottelee! Kotikisoissa on aina kiva tehdä hyviä tuloksia kun on kannustusjoukot paikalla!

Sunnuntain kisoissa Zeron kanssa sitten otsikon mukaisesti rallateltiin. Ensimmäinen rata keskeytettiin siinä vaiheessa kun koira ei enää löytänyt ohjaajaa eikä ohjaaja koiraa. Toiselle radalle vähän tsempattiin ja tehtiin hyvä hylkäys. Muuten mentiin se rata puhtaasti mutta Zero valitsi vierekkäin olevasta A:sta ja putkesta tietysti väärän eli A:n. Tai ehkä ei ollut kyse niinkään koiran valinnasta vaan mun ohjauksesta! Rallattelu sai jatkoa ykkösissö kun Kidi pääsi estradille. Ensimmäinen rata keskeytyi lähinnä samasta syystä kuin Zerpankin kanssa. Oltiin täysin tai olin täysin hukassa. Kaikki sai alkunsa jälleen lähdöstä. Mä en vaan saa sitä pysymään siellä. Päätin jo seuraava rata on se viimeinen rata, mutta....Otettiin lentävä lähtö ja Kidi teki niin upean radan että huh! Ei tippunut riman rimaa ja tulokseksi lopulta 5, kun puomin alastulo loikattiin komeasti alas. Harmittihan se pikkuisen mutta päällimäiseksi jäi tosi hyvä fiilis eka radan fiaskon jälkeen. Vaadin kyllä hidastuskuvaa mutta ehkä se on vaan helpompi opetella ne kontaktit kuin joka kisan jälkeen tuijottaa videolta ottiko vai eikö;) tässä tapauksessa ei edes video ollut meidän puolella. Mutta päästiin jopa palkinnoille, sijalle 2! Kaiken kaikkiaan oli todella mukava viikonloppu alun asennevammasta huolimatta. On nuo helkkarinbelggarit vaan aika päteviä<3